Ajelemme harmaassa säässä kohden Veliko Tornovon kaupunkia (E85).
Muistamme matkat, jolloin olimme valinneet reitin, jossa kulki myös rekkaliikenne ja tien varsilla nuoret naiset myivät itseään. Muistamme rajojen poliisit ja tullimiehet, jotka tupakan kellastamin sormin, tupakka huulessa roikkuen, koppalakit päässään, selasivat passimme sivut hartaasti kiirettä pitämättä, pitelivät passia vielä hetken ennen kuin antoivat ne takaisin.
Jossain vaiheessa navigaattori on ohjannut meidät pois päätieltä. Ajamista hidastaa rupinen asfaltti, pienet kyläpahaset, hevosvankkurit, vapaana löntystelevät lehmät ja kirmailevat hevoset. Ihmisten kurjuus vie aikojen taakse.
Veliko Tornovoon ohjaa ruosteinen kyltti, emmekä tunnista mitään tuttua kun pääsemme rinteisille, autojen täyttämille kaduille. Meillä on muistikuvia joesta, kauniista, vanhoista jo rapistuneista rakennuksista.
Parkkipaikkaa on vaikea saada. Hotellit ovat täysiä. Yhdestä hotellista kieltäydyn. Haluaisin pois Veliko Tornovosta, ainakin tästä osasta kaupunkia. Löydämme kuitenkin mukavan hotellin (30€/huone), jossa on pieni ravintola, ulkoterassi ja iloisia nuoria palvelemassa.
Herkullisen, runsaan aamiaisen jälkeen mieli on iloinen, nyt kohden Turkkia ja kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti