UNKARI, 1. 6. 2016

Unkari, 1.6. 2016

Unkarin rajalla maksamme tietullin.

Teemme reittivalinnan. Emme aja Serbiaan kuten usein olemme tehneet vaan Unkarista ajamme Romanian Sibiuun ja edelleen Bulgarian Veliko Tornovoon.

Ajamme vain muutamia kymmeniä kilometrejä ( E60 ) kun Kari päättää ajaa Györin kaupunkiin. Liittymän tie kaupunkiin ajatuttaa kiemurrellen halki peltojen ja ohi talojen kunnes olemme kaupungin portilla. Suunnistamme kohden kirkontornia. Tulemme Raba joelle, joka laskee Györin kaupungista Tonavaan. Parkkeeraamme auton joen varrelle. Auto saa olla maksutta aamuun klo 9 asti.

Otamme reput ja lähdemme etsimään hotellia. Aurinko helottaa kuumasti. Olemme vanhassa kaupungin osassa ja sen kapeilla kaduilla, joita reunustavat kauniisti koristellut keskiaikaiset kivitalot. Hotelleja, ravintoloita, baareja, kukkia, takorautaisia kylttejä ja koristeita. Kuljemme kuumuudessa näännyksiin asti kunnes istahdamme terassiravintolaan kaupungin aukiolla. Ravintolat ovat täynnään iloisesti keskustelevia ihmisiä, miehiä ryhmissä, perheitä. Houkutteleva pizzojen tuoksu muistuttaa meitä nälästä. Juomme lasilliset kylmää valkoviiniä.

Löydämme yösijan ( 35€/huone ). Teatrum Panzio'n edessä on kapea terassi kesäkukkineen ja alakerrassa pikkuruinen kodikkaasti koristeltu ravintola. Puiset jyrkät, askelmiltaan kuluneet raput vievät yläkerroksen huoneeseen. Huone on pieni ja kapea, uudistettu kylpyhuone, sängyt molemmin puolin seinää niin, että keskelle jää juuri käveltävä räsymattoinen tila. Puoliympyrän muotoista parveketta ympäröi koristeinen takorautakaide ja saviruukussa kukkivat punaiset pelargoniat.

Aurinko on laskenut, kuumuus hellittänyt ja kaupunki on iltavalaistuksessaan kun syömme aukiolla merellisen pizzan, juomme valkoviiniä ja nautimme lopuksi lasilliset unkarilaista Unicum yrttilikööriä.

Parvekkeelta on näkymä valaistulle kaupungin teatterille ja sen edessä olevalle aukiolle. Parvekkeen ovi on pidettävä kuumuuden takia auki. Kadulta kuuluu silloin tällöin ihmisten öisiä ääniä. Heräämme aamulla kellon soittoon. Syömme alakerrassa aamiaisen, tuoretta leipää, juustoa, munakokkelia, tomaatteja ja tummaa kahvia.

Kävellessämme autolle ostamme pikkukaupasta tuoksujen houkuttelemina leivonnaisia pikkuisiin paperipusseihin. Ennen yhdeksää aloitamme matkan kohden Budapest'iä ja Romanian rajaa. Györiin haluaisimme palata.

Latviasta Liettuaan ja Puolaan

 

30.5.2016 Latviasta Liettuaan ja Puolaan

Hotellin terassiaamiaisen jälkeen olemme liikenteessä ennen yhdeksää. On maanantaiaamu ja tuleva rekkaliikenne ihmetyttää jo Latvian puolella. Liettuassa vastaan ajaa 5-10 rekan valtaisia ryhmiä Puolasta. Tämä saa aikaan positiivisiä ajatuksia,  talous on elpymässä. Tasaista vihreää peltomaisemaa tien molemmin puolin ja rypsipellot loistavat keltaisenaan. Pieniä metsiköitä, joiden varjossa harmaita rakennuksia. Vanhoja Neuvostoliiton aikojen kolhooseja. Matkaa hidastaa useat 70 km nopeusrajoitukset.

Puola, 30.5.2016

Ajamme E67 tietä kohden Varsovaa. Puolan rajalla olemme klo 12. Raja-alueen rakennukset ovat ruosteisina runkoina paikoillaan. Vain yksi poliisiauto on parkkeerattuna aukiolla. Jokainen raja-asema tuo muistoja mieleen. Pitkiä jonoja, tuntien odottelua, passien leimaamista, tylyä kohtelua,  (Yksi niistä muistoista: Puolan poliisi vaatii Emma koiramme kansainvälistä Englannin kielistä todistusta Puolan kielisenä. Poliisi ottaa passimme ja näyttää siirtymistä syrjään ja lähettää Karin selvittämään toimistoon asian. Kari jonottaa rekkamiesten kanssa luukulla. Asia ei muutu. Kari tulee takaisin kiukusta punaisena. Poliisi on sinä aikana antanut passit minulle. Katsomme ympärille. Kaasu pohjaan ja eteenpäin.) 

Vaihdamme valuuttaa ensimmäisessä valuutan vaihtopaikassa Kantorissa, joita on useita tien varrella

Puolan puolella maisemat muuttuvat. Tie kumpuilee, kiemurtelee, vihertää ja ilmapiiri muuttuu samalla puolalaiseksi, vahvemmaksi. 

Maa on suuri. Monesti olemme matkoillamme yöpyneet kaksi kertaa Puolassa. Puola on tarjonnut aina kohtuuhintaisia hotelleja hyvillä aamiaisilla. Nyt tarkoituksena on yöpyä vain kerran. Puolan tiet ovat hyvässä kunnossa ja matka etenee.

Ajamme uutta ruuhkaista Varsovan ohitustietä, vauhti on kovaa, liittymiä on paljon, autoja tulee sisään ja lähtee ulos, teitä on useassa tasossa. On vaikeaa hahmottaa missä menemme kun tien molemmin puolin on korkeat äänivallit. 

On kuitenkin aika etsiä hotellia. Etsimme hotellin mainoksia, vain yksi Sevilla hotellin kyltti toistuu ja kun nuoli osoittaa tieltä liittymän, sinne kaarramme. Rawa Mazowieska näyttää pienelle maalaiskaupungille pölysine teineen. Käännymme kyltin mukaisesti oikealle vaikka tuntuu, että ei siellä voi olla hotellia. Ajamme tovin kunnes upea hotelli kauniine puutarhoineen ilmestyy oikealle, 50€/huone. Kävelemme ja istuskelemme puutarhassa illan jo hämärtyessä ja pienien sadepisaroiden ropsahdellessa maahan. Iso ravintola on katettuna hillittyyn beigeen ja valtaisa kristallikruunu vaihtaa väriä liilasta roosaan. Olemme ainoat asiakkaat.