Bauska, Latvia 29.5.2016

Bauska, Latvia, 29.5.2016

Aurinko paistaa kuumasti ja taivas on kirkkaan sininen kun ajamme Bauskan keskustaan, jonka halki E67 tie kulkee. Kari ajaa tutulle Statoil huoltoasemalle, jossa monina kertoina olemme tankanneet itsemme ja auton. Nauramme vuosien takaista muistoa kun Suomen lonkerot olivat ilmestyneet huoltoaseman hyllylle ja kuinka joimme iloisina lämmintä lonkeroa.

Ajamme takaisinpäin jonkin matkaa ja käännymme tieltä oikealle vanhojen kunnostamattomien ja useiden tyhjinä, hajoamispisteessä olevien rakennusten reunustamaa katua. 

Kirjaudumme sisään hotelliin, maksamme huoneesta 45€ ja jäämme odottamaan emäntää, joka tuo avaimen. Kari ajaa auton takapihalle ison tallinoven kautta, jonka emäntä aukaisee ja lukitsee ja sanoo " no problem ". Hotellin takana terassilla on ravintola ja alhaalla virtaa joki, jossa on ihmisiä uimassa. Ravintolan yhdessä pöydässä istuu iloinen seurue puhuen venäjää, juoden samppanjaa ja nauttien gruusialaisen kokin herkkuja. Teemme samanlaisen valinnan. Aloitan samppanjalla, johon tarjoilija laittaa makean säilyke kirsikan. 

Kävelemme pitkin hiljaisia katuja tutkien vanhoja taloja toivoen, että jonain päivänä kauniit persoonalliset talot heräävät uuteen elämään.

Nukahdamme aikaisin. Avonaisesta ikkunasta kuuluu kesäinen lintujen viserrys ja viileä tuulenhenkäys tuntuu silloin tällöin.

Kuudestoista kerta kohden Turkkia.

K

On toukokuun varhainen aamu 29.5.2016, pilvistä ja hiljaista kun jo ajelemme kohden Helsinkiä. Varsinaisia matkalaukkuja on vain pari pientä, toinen otettavaksi hotelliin ja toinen, josta voi täydentää. Auto on muutoin täytetty tavaroilla vietäväksi Turkin kotiin, uutta ja vanhaa.

Luonto vihertää täyteläisena ja moottoritien varrella kukkivat lupiinit. Helsinkiläiset eivät ole vielä heränneet, eivätkä liikennevalot ole käytössä kun lähestymme Länsisatamaa. Autojonoja on kertynyt odottamaan laivoille pääsyä ja lokit kirkuvat. 

Laivalla on täysi tohina kun matkustajat hörppivät aamukahveja ja oluitaan. Ravintolassa Bianca Morales ja orkesteri viihdyttävät. Olen palannut kahdeksankymmentäluvun lopulle, mikään ei ole muuttunut.

Tallinnassa olemme klo 11. Ajelemme ohjattuja kiertoteitä kaupungin halki kohden Pärnua ja Iklan raja-asemaa Latviaan. Tie vehreine metsiköineen, jonka varrelle ilmestyy silloin tällöin pieni harmaa tai kellertävä mökki kukkivine pihoineen on tuttu. Olo on onnellisen vapaa, ei hotellivarauksia, ei tarkkaa aikataulua tai edes päätettyä reittiä.

Tämä on jatkokertomuksen 1. osa halki yhdeksän maan kohden Turkkia.