K
On toukokuun varhainen aamu 29.5.2016, pilvistä ja hiljaista kun jo ajelemme kohden Helsinkiä. Varsinaisia matkalaukkuja on vain pari pientä, toinen otettavaksi hotelliin ja toinen, josta voi täydentää. Auto on muutoin täytetty tavaroilla vietäväksi Turkin kotiin, uutta ja vanhaa.
Luonto vihertää täyteläisena ja moottoritien varrella kukkivat lupiinit. Helsinkiläiset eivät ole vielä heränneet, eivätkä liikennevalot ole käytössä kun lähestymme Länsisatamaa. Autojonoja on kertynyt odottamaan laivoille pääsyä ja lokit kirkuvat.
Laivalla on täysi tohina kun matkustajat hörppivät aamukahveja ja oluitaan. Ravintolassa Bianca Morales ja orkesteri viihdyttävät. Olen palannut kahdeksankymmentäluvun lopulle, mikään ei ole muuttunut.
Tallinnassa olemme klo 11. Ajelemme ohjattuja kiertoteitä kaupungin halki kohden Pärnua ja Iklan raja-asemaa Latviaan. Tie vehreine metsiköineen, jonka varrelle ilmestyy silloin tällöin pieni harmaa tai kellertävä mökki kukkivine pihoineen on tuttu. Olo on onnellisen vapaa, ei hotellivarauksia, ei tarkkaa aikataulua tai edes päätettyä reittiä.
Tämä on jatkokertomuksen 1. osa halki yhdeksän maan kohden Turkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti